Metsään on tullut jo syys, kuten kaupunkeihin ja kyläpahasiinkin. Eri kivan keikkakesän jälkeen olen ottanut härjänsarvista eli kynästä ja kitarasta kiinni ja ryhtynyt jälleen harjoittamaan ammattini olennaisinta eli laulujen keksimistä. Keikkojen välipäivien ohjelma siis koostuu rämpyttelystä, lukemisesta, pimputtelusta, kirjoittelusta, syksyn värien tuijottelusta, ympyrän ja kahdeksikon kävelystä kitara kaulalla roikkuen, sävelmiä ja sanoja yhdistellen. Lauluja pitää päättäväisesti tehdä niin kauan että niitä alkaa syntyä itsestään. Tämä on motivoivaa, innostavaa, haastavaa, vaikeaa ja rakasta. Tulokset levytetään ensi vuonna, jos Luoja suo.